Olimme helatorstain jälkeisen viikonlopun mökkeilemässä Keski-Suomessa ja oli kyllä niin ihanaa, että sunnuntaina jättäydyin lasten kanssa pois kaupunkiin lähtevästä autosta =) Pari ylimääräistä lomapäivää saimme (= otimme) ja nautimme lämmöstä. 

Tässä yksi harvoista lomakuvista, joissa lapsellani on vaatetta päällä - sen jälkeen, kun kaikki kolme mukana ollutta saapasparia oli kasteltu (mihin meni ehkä 15min) olivat he paljain jaloin ja aika pian saivat vaatteetkin kyytiä. Läträys on suosikkihommia edelleen =)

Hieman käsityöosastoakin tuli harjoiteltua, kun vaarinsaaresta raivattiin rehevöityneet pusikot nurin. Mulle tuli kiire mennä sinne valkkaamaan sopivia oksia pajua ja koivua kokeiluihin. Pajupillin teossa en onnistunut, täytyy muista katsoa ohje jostain ensi kerraksi. Koria värkkäilin (taas), aiempiin koreihin verrattuna tämä on hieman erilainen materiaaliltaan: pajuloimien väliin punoin koivunoksia. Ihan hauska, vaikkakin vähän muotopuoli! Ei kylläkään taida nuo  koivunrisut kestää käyttöä yhtä hyvin, kuin paju..

Kotimatkalla (taksi-bussi-kaksi junaa) kierrettiin pitkin itäsuomen raiteita, sieltä kun sattui tulemaan sopivaan aikaan perillä oleva juna. Meillä kävi hyvä tuuri, kun molemmissa junissa oli vapaana perhehytti, jonka saimme sitten omia. Ihana oma rauha syödä eväitä ja unikin siinä tuli lapsille, vaikka näiden koppien miinuspuoli on täysi mahdottomuus ottaa hyvää uniasentoa, penkkien kaiteet kun ovat kiinteät eikä niitä saa kallistettua. Meidän muksut kuitenkin löysi omat kolonsa ja mutkansa, joihin asettua =)

Ihana oli tulla kotiin ja huomata, että kukkapenkin ruskeus on vaihtunut oikeaan kukkaloistoon - tänä keväänä kevätkaihonkukka ja mukulaleinikki (ehkä?) ovat levinneet mukavasti ja täydessä kukassa jo! (Puutarhaihmisille kielto: ei saa katsoa noita voikukkia ja vaahteranalkuja, jotka ovat kitkemättä vieläkin..) Kuunliljakin tuli jo ylös, vaikka muistelin ettei sitä tarvitsisi ennen kesäkuuta juuri odotella.

Mä olen muuten hankala kasvienomistaja- kun olen monia saanut tutuilta ja kiintynyt niihin, niin tuntuu, että jos/kun me joskus muutamme, niin joudun kyllä kaivamaan äidin unikot, tokaluokan opettajan kesäsaaresta haetut mukulaleinikit, ystävän mehitähdet ja parit naapurilta saadut kukat (muiden muassa) ylös mukaani =) Voi talon ostajaraukkaa, kun pihaan ei paljoa jää.. 

Pahoitteluni vielä naapurille, jonka pihan kautta oikaisin kuvausreissulta ojaan, että pääsin takakautta sisälle - onnistuin jälleen kerran lukitsemaan itseni ulos etupuolella..