Lapsista on pitänyt jo vähän aikaa kirjoitella kuulumisia. Nooa ja Mea aloittivat reilu kuukausi sitten ryhmäperhepäivähoidossa ja ovat kyllä tykänneet. Ensimmäisen kahden ihmeellisen hyvin menneen päivän jälkeen tuli isojen tanssipäivä, jonne pienet (Mea) eivät päässeet mukaan. Siitä Mea säikähti, kun Nooa (kaikesta riepottelustaan huolimatta) oli ollut Mean turvana hoitoa aloitellessa. Mea karjui, komenteli Nooaa, kieltäytyi aamupalasta ja oli kaikin tavoin hankala. Kuitenkin hoitajien mukaan joka päivä vähemmän itkuisuutta ja pikkuhiljaa Mea alkoi oma-aloitteisesti lähestyä hoitajia ja oli taas oma iloinen itsensä.

Olen ollut jokseenkin yllättynyt, kun hoidosta on tullut kysyttäessä palautetta, jonka mukaan Nooalla menee suht hyvin, vaikkei vielä olekaan päässyt täysin isojen lasten kaveriporukkaan mukaan, mutta Mea kiusaa muita! Niin että olemme ilmeisesti olleet niin huolissamme esikoisen koulimisesta ihmisten tavoille, että kakkonen on jäänyt huomiotta tässä suhteessa... Mea repii hiuksista, sotkee leikkejä, ottaa hattuja ja puree varpaista. Toivottavasti se on vain lyhyt vaihe, kun opettelee leikkimään myös pienempien seurassa. Isojen reuhaleikkeihin Mea onkin tottunut, muttei näemmä osaa käsitellä pienempiään tarpeeksi hellästi.

Toinen jännä juttu on se, että kun Nooa on aina kompensoinut omalla käytöksellään muita, niin on nyt käynyt hoidossakin. Nooa siis reagoi muiden lasten tuhmiin tekoihin olemalla itse ylikiltti samaan aikaan. Nyt sitten kun Mealla oli vaikeaa totuttautua hoitoon, oli Nooa koko alkuajan todella reipas, kun tiesi että sitä "isolta lapselta" toivottiin. Vasta viimeisen viikon aikana on Nooa alkanut oireilemaan, on itkuinen hoitoon jätettäessä ja keksii jo kotona verukkeita "vatsa kipeänä, ei voi lähteä minnekään". Ehkä se kuitenkin siitä kun saa aikansa hakea huomiota.

Huomionkipeitä meillä ollaan kyllä nykyään entistäkin enemmän. 3,5v ei montaa vaatetta itse saa (halua saada) puettua, kun pitäisi vanhempien olla jatkuvasti auttamassa. Mutta sitten toisaalta yhteiset touhut sujuvatkin tosi kivasti, kun lapset innoissaan lähtevät vanhempien mukaan retkeilemään tai leikkimään. Ja musta on ihanaa, kun opiskelupäivän jälkeen itsekin jaksaa ja haluaa leikkiä lasten kanssa. Onneksi meillä on tämän syksyn vielä yksi ylimääräinen vapaapäivä viikossa (opiskelen siis 4pv/vko), niin ehdin vielä nähdä lapsiakin. Tuntuu, että illat ja viikonloput menevät niin nopeasti muutoin.. Saa nähdä miten ensi vuoden puolella menee, kun en luultavasti pysty jatkamaan löyhempää opintotahtia enää silloin.