Iltapalapöydässä käytiin tänään tällainen keskustelu:
N (3v): Mennäänkö naimisiin, Mea?
M (pian 2v): Joo
N: Äiti, me mennään naimisiin!
Ä (yli sen iän jolloin ikä kannattaisi mainita): No sehän on kiva juttu. Mitäs sitten tapahtuu?
N: Siellä on paljon ihmisiä
Ä: Mitä ne tekevät?
N: Ne hääräilee
Ä: Ai jaa, onko niillä hauskaa?
N: On
Ä: No mitä te (Mean kanssa) teette?
N: Me leikitään
Ä: Saako äiti ja isikin tulla sinne?
N: Joo
Ä: Mitä me tehdään siellä?
N: Te voitte ostaa meille jotain, vaikka jäksiä! (eli jäätelöä)

Että näin =)
Tänään kävimme lasten kanssa leikkimässä tulevan päiväkodin pihalla iltasella, kun siellä ei ollut muita. Kyllä mua alkoi hirvittämään se, että muksut pitäisi oikeasti jättää sinne kohta... Vaikka en malttaisi odottaa että pääsen opintojen pariin, mutta silti.. Ja mitä jos siinä ihanassa 12 lapsen ryhmiksessä, jota olen pienen kokonsa vuoksi hehkuttanut, ei olekaan yhtään isoa poikaa Nooalle leikkikaveriksi? No, kaikki selviää ajallaan, ja eiköhän  se hyvin suju kuitenkin. Kunhan hermoilen itse..

Käsityörintamallakin tapahtuu; ompelukone surauttelee sisuksistaan talvihattuja omille ja ystävän lapsille ja vähän muutakin, mutta kuvia en pääse ottamaan. Jätimme kameramme viikonloppuna sukujuhliin Hollolaan, josta eräs toinen vieras on ottanut sen mukaansa. Nyt kamera on jo läempänä kotia, Tuusulassa. Nyt enää odotellaan että ehdittäis käydä katsastamassa auto, niin pääsisi hakemaan kameran kotiin ja saisi räpsittyä kuvia. Siihen saakka iloista elokuun jatkoa!