Viime hetken paniikkia olen tässä viime päivinä kehitellyt... Lasten hoito alkaa tämän kuun lopusta ja eilen sain päähäni ruveta tosissani miettimään, että tarvitseeko mun vielä viedä niitä hoitoon. Ei muuten tarvitse. Mutta haluanko? Se olikin jo sitten hankalampi juttu... Mun pikkuiset, ja joku näkisi niitä kaiket päivät ja minä vain kärttyisenä iltaisin? Olisihan niillä siellä varmasti hauskaa, kunhan totutteluvaiheesta päästäisi yli (se onkin toinen painajaisen aihe se..). Rahapolitiikkaakin pitäisi miettiä, mutta kun taiteillaan kotihoidontuen ja opintotuen välillä, niin ei sitä ihan herroiksi elellä missään tapauksessa.

Sitten on se jaksaminen. Eihän mun hermoni meinaa nytkään riittää lasten kanssa olemiseen. Mutta silti se on vaan niin kivaa välillä, mulle ja uskoakseni myös lapsille ;)
Alan hieman kallistua osapäivähoitoon, tai pikemminkin kokopäiväisesti mutta vain osan viikosta. Tätä asiaa tosin pitää kysyä hoitajilta, sillä heille jäisi tuolloin "vajaa" ryhmä, enkä tiedä tuottaako se heille ongelmia.. Huoh. Että pitääkin mennä pohtimaan jo kertaalleen päätettyjä asioita...