Monet vanhemmat tuntuvat ajattelevan, että on hyvä antaa lapsen leikkiä hieman vanhempien lasten seurassa. Ilmeisesti siksi, että tällöin lapsi oppisi "nopeammin" tai "enemmän" kuin muutoin. Minua tämä ajattelu on jotenkin ärsyttänyt, etenkin jumppaohjaajana. Vanhemmat pyytelevät, voisiko heidän 2,5v lapsensa tulla 3-4 -vuotiaiden ryhmään, "kun hän on niin liikunnallinen ja reipas lapsi". He eivät ota huomioon sitä, miten valtava ero on 2,5v ja 4v:n liikkumisessa, eivätkä sit, ettei heillä ole aavistustakaan miten lapsi käyttäytyy ryhmässä vanhempien ollessa poissa. Lisäksi vanhemmat uskovat usein juuri sen oman kullannupun olevan niin erityisen taitava, että hänen tulisi saada olla "samantasoisten" eli vanhempien kanssa. Käytäntö osoittaa kuitenkin monesti, etteivät taidot ole sen korkeammalla kuin ikätovereillaan keskimäärin. Useimmat tuon ikäiset eivät ole valmiita jäämään yksin jumppaan. Tosin poikkeuksiakin on, on niitä alle kolmivuotiaita, jotka selviävät mennen tullen kaikista tehtävistä eikä ryhmätyöskentelykään tuota ongelmia (sen enempää kuin muilla ryhmän lapsilla). Mutta ihan periaatteessa en pidä ajattelumallista. Kehittäähän pienempienkin lasten kanssa leikkiminen lasta, vaikkakin eri kantilta: lapsi oppii huolehtimaan, neuvomaan, hoitamaan. Nuorempien kanssa lapsi saa onnistumisen kokemuksia kun huomaa itse osaavansa joitakin asioita paremmin. Itsetunto vahvistuu.

Kuitenkin itse huomasin toissapäivänä iloitsevani erityisesti siitä, että naapurissamme asuu Nooaa kaksi vuotta vanhempi lapsi. En kuitenkaan siksi, että Nooa oppisi joitakin varsinaisia taitoja. Iloitsen siksi, että  lapsen ikä saa Nooan kunnioittamaan häntä siten, ettei Nooa yritäkään komennella tai kiusata häntä. Näin Nooalla on mahdollisuus harjoitella sosiaalisia taitojaan ilman, että häntä täytyy jatkuvasti kieltää ja torua. Ja koska Nooan sosiaaliset taidot ovat mitä ovat, tämä on erittäin tärkeää. Ei niin etteikö hoitamisen ja neuvomisenkin opettelu olisi tärkeää, mutten usko että Nooalla vielä riittää kykyä toisen huomioon ottamiseen siinä määrin, että häntä voisi jättää yksin leikkimään pienempien kanssa yhtä huolettomasti. Naapurin pojan kanssa Nooa painaltaa pitkin pihoja ilman riitoja ja pahaa mieltä. Ja vanhemmat saavat hetken lepoa =) Siksi siis kiitän mielessäni sitä, että naapurin pojalle kelpaa "pikku-Nooan" seura.

Elokuun lopulla lapset menevätkin hoitoon ja onkin sitten asia erikseen millaiset tavat Nooa siellä omaksuu toisia lapsia, sekä isompia, että pienempiä kohtaan.