Huomasin viimeksi mökiltä palatessani, että on oikeastaan onni, ettei antin loma alkanut ihan vielä viime viikolla. Muutoin olisimme jo reissaamassa ja minulta olisi jäänyt näkemättä nämä puutarhamme asukit täydessä kukassaan:

Sain hankittua huuto.netistä paljon kasvinalkuja (ihan kuin meille mahtuisi enempää..), ja liljoista yksi ei ilmeisesti huomannut ärsyyntyä paikanvaihdoksesta, vaan päätti kukkia jo tänä kesänä.
Varjoliljaksi tämä viime kesällä kysellessäni nimettiin, ja tämä on kyllä ihana, ja säilynyt huonossa hoidossani jo pitkään.
Keto-orvokit ovat jo aika rempallaan, mutta uusia kukkia tulee jatkuvasti

Sitten onkin tämä rikkaruoho-osasto. jota pensasaidan välistä kurkistelee: hiirenvirna ja alla koiranputkea.


Viime vuonna istuttamani harakankellon siemenet päättivät itää tänä kesänä, tosin jostain syystä keskellä nurmikkoa, josta siirsin alkuja kukkapenkkiin halutessani nähdä mikä kumma sieltä puskee.

Kuunlilja ei vielä ole avannut nuppujaan. Se tekee kauniin siniset kukat, mutta minä pidän siitä eniten aivan alkukesästä, kun se ei vielä peitä koko kukkapenkkiä runsaudellaan.
Tunnistaako kukaan tätä kasvia? Talomme seinustalla hiekkalaatikon viertä se koristaa ja on aika komea ilmestys, mutta minulla ei ole aavistustakaan mikä se on. Todennäköisesti jokin luonnonkasvi, tuskin sitä siihen on kukaan istuttanut.

Muutoin tänne kuuluu hyvää. Antin töiden viimeinen viikko oli kiireinen eikä miestä paljon kotona näkynyt. Nyt onneksi saadaan kaikki levättyä, ja kummipojan kanssa on viikonlopun verran touhuttu. Tuli käytyä linnanmäellä ja  minigolfissa. Jälkimmäisen pelin hävisimme Antin kanssa surkeasti ;) Lintsillä meni mukavasti, yllättävän paljon Nooakin nyt nautti laitteista, alkaa ilmeisesti olla jo sen verran iso, että vauhdin hurma viehätti =) Reippaasti meni muutamaan lastenlaitteeseen yksinkin, kun aikuista ei huolittu mukaan. Ja Mea perässä! Törmäilyautot taisivat olla leveän hymyn perusteella Nooan suosikki, niissä käytiinkin kahdesti peräkkäin. Enempään en uskaltanut antaa lupaa, kun autoradan hoitaja olisi kai halunnut tehdä muutakin kuin työntää Nooaa =) Nooa kun käänsi aina seinään törmätessään rattia ääriasentoon, ja kun hoksasi painaa jarrua, lähti auto eteenpäin, kiersi ympyrän ja törmäsi samaan seinään uudestaan. Taitaa olla vielä tuossa ohjailussa vähän harjoittelun varaa...

Ensi viikolla taidamme olla muutaman päivän kotosalla, mun tekisi mieleni käydä alennusostoksilla ja lapset voisi käyttää vielä hoplopissa, kun siitä on ollut puhe jo pitkään. Tosin saa nähdä saako Nooa tarrataulunsa täyteen ajoissa, hoplop kun on luvattu siitä palkkioksi.  Sitten lähdetäänkin viemään lapsia mökille ja tullaan kahdestaan tänne ensi viikonloppuna hääjuhliin. Omaa aikaa miehen kanssa, ihanaa!

On muuten aika koomista huomata omia tapojaan lasten kautta. Nooa mökillä ollessaan näki sorsia rannassa ja alkoi huutamaan: Tulkaa heti tänne! Vai täytyykö minun tulla hakemaan! Nyt HETI tänne! Hmm.. ei ole tainnut äidin voluumit olla aina siellä matalalla... Tosin anttikin sanoi tunnistavansa tuosta itsensä, joten tiedä sitten keneltä oppinut ;)

Aurinkoista kuunvaihdetta kaikille, vaikka vettä taitaakin tulla joka puolella!