Niin monta vuotta esikoiseni täyttää alle kuukauden päästä. Kolme. Kolmevuotias lapsi on mielikuvissani ollut iso ja omatoiminen. No, nämä nyt jokseenkin täyttyvätkin, Nooa osaa nukahtaa, syödä ja pukea itse, kun niin haluaa. Mutta mielikuvassani kolmevuotias on myös "leikki-ikäinen", ja myös siinä mielessä iso, että enimpien taisteluiden tulisi olla takanapäin. Hmm. ainahan sitä voi kuvitella.

Nooalla on taas tosi raskas vaihe menossa (raskas vanhemmille, Nooan omasta kokemuksesta en ole varma). Ilmeisesti talven aikana olleet Antin ylityöt saivat Nooan reagoimaan huonolla käytöksellä (kiusaa, tönii, lyö, juoksee päin, kiukuttelee, inttää, rikkoo tahallaan jne.) kuten syksylläkin taisi käydä. Kurja homma, varsinkin Mealle, joka on näiden hyökkäysten kohteena aika monesti päivän aikana. Eikö tuo poika voisi syntymäpäivänään kasvaa yhtäkkiä niin että tuollaiset aggressiot jäisivät taakse? Nooa on selvästi ollut vihainen usein, karjuu ja ärjyy ja huutaa. Eikä asiaa yhtään auta se, että hän on yhä tiheämmin jättänyt päiväunia nukkumatta. Mä olen ärtynyt kun en saakaan tehtyä mitään omia hommia yksinäni ja Nooa on väsymystään kiukkuinen muttei kuitenkaan malta nukahtaa.. Voisi nyt vielä pari viikkoa nukkua, että saisin tuon kurssin lopun tehtyä kunnialla, sitten voisi olla hyväkin ajatus käyttää Mean päiväuniaika kahdenkeskisiin leikkeihin Nooan kanssa. Luulen että se voisi auttaa kummasti, kun saisi koko huomion itselleen. Vaikka se olisikin vain tyhmältä ja tylsältä äidiltä. Mutta kun ihana isi on töissä niin valinnanvaraa ei anneta.

"Pallomasi" parikuisena.