Katkaisenpa tämän päivitystauon kirjoittamalla meidän kuulumisia

Nooan kuulumisia

Oltiin tänään Nooan kanssa kaksin reissussa. Käytiin MLL:n perhetapahtumassa, jossa Huvitutti- Satu Sopanen konsertoi. Nooa oli aluksi innoissaan, huomasi konsertin olevan samassa salissa missä meidän temppujumppa pidetään. Konsertin alettua tuli syliin istumaan nähdäkseen paremmin. Ei leikkinyt mukana, vaikka kehoitin. Hetken päästä kielsi minuakin leikkimästä. Myöhemmin Nooa kääntyi minua kohti ja hautasi päänsä kainalooni. Kai siinä oli jotain todella jännittävää, kun on musiikkia lujalla ja kaikki lapset ympärillä tanssivat ja leikkivät mukana. Oli vain hassu tilanne, kun en ole Nooaa ihan tuollaisena äidin poikana monesti nähnyt.

Saattoiha tuo kyllä olla väsymystäkin. Liekö joku tauti taas tulossa meille päin, kun illallakin oli Nooa jotenkin vetämättömän oloinen.

Rintanappien tekemisestä tuolla tapahtumassa Nooa innostui kovin, ja myös kotona tulee äkkiä viereen jos luvassa on askartelua. Äidin poika siis siinäkin ;)

Äitiinsä poika ei ole tullut seuraavassa asiassa: rakastaa imuroimista. Eilen pitkästä aikaa otin imurin käteeni, kun kodin kaaos ylitti jopa minun sietokykyni (yleensä se on Antti joka imuroi). Annoin sitten Nooan kokeilla myös kun halusi, enkä enää sen jälkeen olisi millään saanut imurointivuoroa takaisin. Eihän se muuten olisi haitannut, mutta kun oli vielä monta huonetta jäljellä ja Nooa halusi keskittyä sohvan ja ihmisten imurointiin. =)

S-kirjaimen harjoittelu on Nooalla näköjään mielessä, vaikkei juuri edistykään tällä hetkellä. Tänään ilokseni kuulin uuden sanan: sputti. Eli bussi, johon yritetään laittaa se s-kirjain mukaan, muttei ihan oikealle paikalleen.

Aloitimme tosiaan Nooan kanssa temppujumpan viime viikolla. Ainakin tuo ensimmäinen kerta meni hyvin, Nooa innoissaan hyppi, pomppi, kiipesi, juoksi, teki kuperkeikkoja, kieri ja ties mitä muuta. Ja se äidin helpotus: EI KIUSANNUT KETÄÄN. Parempiakin päiviäkin käytöksen suhteen on, vaikkakin usein myös niitä kamalia, jolloin koko ajan jotakuta sattuu. Soitin ajan neuvolapsykologille, jos vaikka hänellä olisi antaa joitakin neuvoja.

Ja Meankin juttuja

Mea on muuten ruvennut aika meneväiseksi tylleröksi. Kävelee pihalla tien suuntaan, katsoo taakseen ja virnistää kun huomaa että minä katson. Lisää vauhtia ja nauraa kun otan kiinni ja kiellän. Lempipuuhia ovat syöttötuoliin ja vessan lavuaariin kiipeäminen.

Mea innostui myös temppujumpasta. Sinne siis sai ottaa pienemmät sisarukset mukaan. Ei vaan tainnut jumpan ohjaaja odottaa että tämä nipin napin 1v menee siellä ylimmällä puolapuulla yhtä innoissaan kuin veljensä. Oli siinä äidillä vahtimista =)

Mea sai jokin aika sitten myös yhden affektikohtauksen. Suuttui niin kovasti kun otin hammastahnatuubin pois kädestä, että meni kesken huudon tajuttomaksi. "Onneksi" Nooalla oli niitä aikanaan muutama, ja tiesin mistä on kyse, enkä panikoinut ihan hirveästi. Saa nähdä tuleeko Mealle näitä monta. Meidän lapsilla on tuntemukset ilmeisesti niin voimakkaita ääripäissään, että ne vievät keholta voimat. 

Mea sanoo "en" kun ei halua enempää ruokaa ja päästää kovan huudon, kun haluaa syömään. Mämmämmää ja kaula-aukon osoittelu tarkoittaa myös syömäpuolta, eli maitoa. Juuri muuta selkeää "kieltä" ei sitten olekaan. Sellaista hassua ääntelyä ja tä-tä-ttelyä lähinnä. Mutta ehtiihän tuota.

Ja omiakin höpinöitä

Luennoilla käymisen jouduin lopettamaan, kun Mea ei rauhoittunut millään. Opetti Nooallekin sen, että äidin lähteminen on jotain niin kamalaa ettei siinä voi muuta kuin huutaa. Se harmitti pitkään, mutta soitin tutulle MLL:n hoitajalle, joka tulee kokeilemaan josko kotona hoito onnistuisi paremmin. Niillä on vain aika korkeat hinnat, eli ihan kovin usein en raaski häntä pyytää. Ehkä kuitenkin silloin tällöin.

Käsitöistä sain tehtyä yhden decosivun ,kun osallistuin Kassi-Alman satudecoon. Se oli hauska idea, ja toivottavasti sivuni kelpaa, vaikka tekemiseni taisi venyä hiukan sallitun viikon yli.
Yksi häälahja on tekeillä, mutta siitä en sano enempää ennen varsinaisia häitä siltä varalta että juhlakalu eksyy lukemaan..
Niin, ja lähdinpä kokeilemaan marionetin tekoakin. Pahasti vaiheessa on ensimmäinen yritelmäni, sammakko. Idean sain Minna G:ltä, joka on tehnyt aivan ihania nukkeja!

Iloista loppusyksyä!