Tänään olin ensimmäistä kertaa luennolla ja lapset sillä aikaa yliopiston lapsiparkissa. Kyllä mä pelkäsin etukäteen jättää niitä sinne, kun tiesin muiden samaan aikaan hoidettavien olevan Nooaa pienempiä.. Ja kun Nooa on nyt ehkä viikon ajan taas käyttänyt pahinta asettaan: puremista. En tiedä mistä se se taas keksi, mietittiin että vaikuttaisiko se, että Mea on myös puraissut joitakin kertoja ja Nooa on varmasti kuullut kun Meaa torutaan. Jotenkin sitten saanut sen ajatuksen, että jospas minäkin?

Joka tapauksessa, kun hain lapset parkista, he olivat molemmat iloisia ja kuulemma Nooa oli leikkinyt tosi nätisti koko ajan! JES! Mea oli itkeskellyt aluksi, mutta reipastui ruoan jälkeen.

Luennot, joilla nyt käyn alkusyksyn, ovat kehityspsykologiaa. Se on vielä mielenkiintoisempaa kuin ennen, sillä nyt voin joka asiassa miettiä omia lapsia vertailukohtina. Tänään opin, että vaativankin temperamentin omaavan lapsen käytökseen voi vaikuttaa lapsilähtöisellä (huom. ei vapaalla) kasvatuksella. Ja myös, että autoritaarinen kasvatus (joka sinällään lisää lasten myöhempiä käytöshäiriöitä) vaikuttaa lapseen vähemmän, jos muussa ympäristössä on ymmärrystä ja kannustusta, esim. naapuruston tuki.

Oli aivan loistava luento ja ihanaa olla taas siellä! Tunsin kyllä itseni vähän tyhmäksi kun piti pareittain miettiä joitain teorioita enkä oikein mitään järkevää muistanut... Mutta ehkä se siitä, pannaan parin vuoden kotiäitiyden piikkiin ;)

Muoks. 12.9. korjasin tuon kasvatustermin autoritaariseksi Henzun huomautettua lipsahduksestani.