Sellainen on täällä meillä. Mea sairasti ensin vesirokon. Lievän, mutta kuitenkin. Nooalle sitä odotellaan edelleen. Mealla kuitenkin nousi viikonloppuna kuumetta, yli 39 astetta. Sitä kesti kolme päivää ja kyllä mua jo pelotti kun meidän aina aurinkoinen tyttö ei jaksanut muuta kuin nukkua. Herättyään oli väsyneenä sylissä ja nukahti kun yritti jaksaa imeä maitoa. Lääkärissäkin käytiin kun pelästyin jo noin korkeaa kuumetta heti rokon jälkeen, ja lääkärikin otti meidät vakavasti ja tarkisti verikokeista, että kyseessä ei pitäisi olla sen kummempaa kuin "tavallinen" virusinfektio. Tänään onneksi kuumetta vähemmän, joten toivon mukaan tauti on jo voiton puolella. Tyttö on vielä itkuinen ja väsynyt, mutta malttoi hetken jo touhutakin.

Mutta eihän meidän tyttöä pelkällä kuumeella päästetä. Mealla on vasta ollut löysällä kohta viikon (liekö kokeiltu maito vai mikä?) ja lörökakat ehtivät aiheuttaa tosi pahan vaippaihottuman. Meni pylly verille saakka ja sitä sitten itkettiin vielä kaiken muun päälle.

Näissä  meillä jylläävissä pöpöissä ei tietenkään vielä ole tarpeeksi, vaan mulle iski joku outo eilen, heikko olo ja vatsaa väänsi. Ja tänä aamuna Nooa on oksennellut ja ollut voimaton. Enpä ole montaa kertaa nähnyt tuota vilperttiä niin rauhallisena kuin tänään.

Alkaa jo tuntua ettei tämä lopu ikinä, kun jo kolmatta viikkoa joku on jossain taudissa ja tarkkaillaan hermostuneina lasten oireita. Mikähän tauti meille eksyy seuraavaksi? Sen siitä saa kun erehtyy ajattelemaan että onpas kiva kun ollaan monta kuukautta oltu terveinä. Tietävät pöpöt minne suunnistaa seuraavaksi.

Antti hoiti omat pahoinvointinsa ihan itseaiheutetusti, kun oli kavereiden kanssa ulkona viime viikolla. Jos se sitten välttyisi muilta taudeilta ;) Nyt se yrittää päättää tarvitseeko jäädä meitä hoitamaan vai uskaltaako lähteä töihin...

Mutta varoituksen sana vielä: älkää eksykö meillepäin, täältä ei terveenä lähde kukaan.