Ai mitäkö olen tehnyt? Häitten jälkeen annoin itselleni luvan tehdä taas kaikkea kivaa askartelujuttuja, kun on aikaa, mutta eipä ole juuri mitään syntynyt. Aikani kuluu täysin Harry Pottereihin =) Päätin ottaa urakaksi lukaista koko sarjan läpi uudelleen ennen kuin viimeinen osa ilmestyy heinäkuussa. Ja mä jään niihin aivan jumiin, meinaa lapsiraukat jäädä ihan heitteille kun äiti etsii sopivia tilaisuuksia kaivaa taas kirja esiin..

Pihamaalla on myös tullut kykittyä tunti poikineen. Nyt on tuija-aita valmis, mansikkapenkki tehty, liuskekivikäytävä kukkapenkin välissä tehty ja  kukkapenkkikin periaatteessa valmis. Siitä puuttuu vielä kuorikate ja sitten jääkin sellaista arvailua että mikä niistä siirretyistä ja siirron vuoksi nuupahtaneista vielä virkoaa ja mikä ei.. Piharemppa kun tehtiin aika pienellä budjetilla ja saatiin sieltä sun täältä perennoja. Antin työkaveri lupaili että saadaan vierailla niiden tontilla kivienhakureissulla, jos löytyisi kasa koristekiviä tuonne johonkin myös..

Nooa osaa jo sanoa oman nimensä, ei ole tässä talossa enää Hooa-nimistä poikaa ollenkaan. Tänään ensimmäistä kertaa harjoiteltiin myös seisaalleen pissaamista, joka on venynyt vain siksi että mua arvelutti opettaa pojalle sellaista mitä itse en osaa. Oli niin hauskaa kun sai pihalle pissiä että juuri ennen nukkumaanmenoakin piti vielä takapihalla käväistä ;)

Mea puolestaan on oma iloinen itsensä, tä-tä-tä ja mämmämmä. Lempipuuhaa konttailla keittiön pöydän alla etsimässä herkkupaloja. Kiipeilee jo sujuvasti matalampien esteiden yli ja haluaa olla aina mukana menon keskipisteessä. Kovasti matkii Nooaa jo touhuissa. Kaduilla kulkiessa on hauska seurata kun vastatusten olevat lapset (Nooa seisoo naama menosuuntaan ja Mea istuu selkä menosuuntaan) hihittelevät toisilleen ;) Ai niin, osaa se meidän poika olla ihmisiksikin! Tänäänkin oltiin ystäviä tapaamassa  ja Nooa jätti kaikki tönimiset ja puremiset toisten huoleksi. Hyvä hyvä! Tarrahan siitä seurasi kun käyttäytyi kerrankin hienosti.

Nooa tykkää muuten kovasti komentaa meitä: menee ensin tahallaan seisomaan siihen mistä minä aion mennä, sanoo va-vo. Kun minä sitten tottelen ja sanon että varoisitko, niin Nooa väistää ja kertoo että mun pitäisi sanoa kiitos. Ja minä kiitän.
Että semmoista tänne kuuluu. Ehkä se käsityöinspiraatiokin vielä iskee!