1. Yritän laittaa pojalleni monipuolista ruokaa, mutta olen itse niin nirso etten läheskään aina syö ruokia itse. Poikaparka on aina koekaniinina äidin oudoille pöperöille..
2. Pureskelen huuliani, varsinkin jos niissä on sellaisia kovia kohtia. Tämä varmasti näyttää oudolta kun saatan tehdä sitä huomaamattani missä tahansa.
3. Olen salaa tyytyväinen kun poika selvästi ikävöi minua, kun oli hoidossa pari tuntia maanantaina avoimessa päiväkodissa. Tätä ennen häntä ei juurikaan äidin menot kiinnostaneet, isin perään vain itkettiin. Itsekästä, tiedän.
4. Olen itsepäinen. Tätä kuvastaa se, kun 4-vuotiaana hiihdin mummolaan jouluaattona reilun puolen kilometrin matkan, vaikkei maassa ollut lunta lainkaan. Olen edelleen tällä tasolla ja päätettyäni tehdä asian minun on vaikea luopua siitä vaikka itse asian tekeminen alkaisi järjellä ajateltuna tuntua turhalta ja typerältä.
Välihuomautus: Tämä on huolestuttavaa, kun näitä näinkin helpolla keksii...
5. Liittyen asiaan numero 1, en syö ruokia tarpeeksi ja syön ihan liikaa suklaata. Saatan ostaa suklaata kotimatkalla leikkipuistosta, vaikka ollaan juuri menossa laittamaan ruokaa. Pussillinen kismet snacksejä menee helposti päiväunien aikana.
6. Olen niin outo, että olen surffaillut siellä täällä muiden blogeissa mutten ole kenenkään kanssa niin tuttavia, että voisin nakittaa tämän haasteen eteenpäin.
.
Outouden vastapainoksi kauneutta: pyysin Mariaa tekemään minullekin lariat-tyyppisen korun, kun hän oli laittanut blogiinsa niin kauniita koruja. Ystävänpäiväkirjeenä sainkin tämän ihanan korun, joka on ollut käytössä paljon! Osaan jo käyttää tätä jopa kahdella eri tavalla ;) Kiitos Maria!
Kommentit