Näihin jäin ihan koukkuun, kiva tehdä. Ja mukavaa on, kun ystävät pyysivät tekemään lahjaksi, eipähän jää kaikki käsityöt omiin nurkkiin pyörimään

Huono kuva, tämä on siis musta-harmaa laukku olevinaan.

Ja nyt ongelma: näm kuvat ovat viimeiset, jotka sain talteen ennen kameran hajoamista. Joulusta, uudesta vuodesta ja nyt parista vuoden ensimmäisestä viikosta ei ole kuvan kuvaa. (en laske miehen puhelimen näpsäisyjä). Täytyisi hankkia uusi pokkari äkkiä, en halua, että vauvan kehityksestä jää isoja aukkoja dokumentointiin.. Onneksi pieni käytetty kamera on jo kiikarissa.

 Keppihevosia innostuin kokeilemaan ystävän lapsille jouluviemisiksi. Viime tippaanhan ne mulla tietysti jäivät, mutta sain valmiiksi kuitenkin =)

Kuulemma ovat jo päässeet hyvään käyttöön, ihanaa! 

Näitä täytyy tehdä lisää, neiti 5v tilasi jo itselleen oman, kun huomasi näiden häviävän muualle. 

 Valmiiksi tuli - sekä minä, että pitkään kaavailemani mekko. Viime tipassa ja vielä edellisenä päivänä ennen juhlia piti koko etumus uusia onnettoman saumurivahingon vuoksi. Onneksi toimi näinkin, kangasta ei ole enää senttiäkään ylimääräistä jäljellä. Sen siitä saa, kun ompelee väsyneenä, nälkäisenä ja kiukkuisena, äkkiä ennen kuin vauva herää.

Kaavat ovat Silkki kimikosta tilatut, samat, joita käytin jo häämekkooni. Tosin tällä kerralla lyhensin, muokkasin helmaa ja kehitin omat pääntiet (halterneck) ja lopulta kaventelin sen verran, että taitaa olla jo lähempänä omaa kuin tuota ostettua tämä malli. Tyllialushameen ompeluun voisin ottaa vinkkejä vastaan, nyt sinne meni tylliä vähän arvalla sinne ja tänne vähän..

On mulla jo visioissa lähes tällä mallilla puuvillainen kesäinen mekko, mutta saas nähdä tuleeko tartuttua toimeen ihan heti tai edes joskus =)

 Muistamisia varten lapset nykersivät (pitkään ja hartaasti) rannekoruja. Minä kun ihastuin memory wire-koruihin, niin niitä syntyi sitten lastenkin käsistä. Jokaiselle hoitajalle oma kirjainhelmellä varustettu koru. Minä säätelin sen verran, että valitaan yksi tai kaksi hoitajan/open lempiväriä, eikä tehdä tällä kertaa ihan sateenkaarenkirjavia. 

Yllättävän paljon hommaa on, vaikka yksi koru ei ikuisuuksia vie, mutta kuutena kappaleena on lapsillakin jo jaksamista. 

Vielä keittiöpuolelta vein kahvipöydään herkkuja. Annika oli keväällä tehnyt pikkuherkkuja, kiitos ideasta. Ohje on kinuskikissalta: Valkosuklaa-limefudge ja suklaa-hasselpähkinäfudge (jota varten vain muokkasin valkosuklaafudgen ohjetta, se kun oli niin mukavan nopea tehdä).

Aamusta oli viisivuotiaan joulujuhlat, joissa esikoinen halusi toimia kuvaajana. Joukossa on kasa hyvin tärähtäneitä ja muutama onnistunut tilannekuva, sekä video, jossa taustalla kuuluu tonttulaulu-esitys, mutta kuva näyttää lattialla makoilevaa 2v kaveria =) Hauska seurata, mikä on lapsesta se mielenkiintoisin kuvauskohde =)

Saman päivän iltaan osui sitten eskarin juhla, joka olikin hauska tontturata. Lyhdyn kera kuljimme pihamaalla vieden siemeniä ja pähkinöitä muistamisiksi eläimille. Kyllä oli alueen oravilla, hiirillä ja linnuilla herkkuilta!

 ... eikä tullut edes kiire ;) Tai kyllä tuli, mutta onhan tässä vielä vuorokausi aikaa postittaa ja kortit ovat "jo" valmiit.

Joulun sarjatuotanto sisälsi tuon kuusenkoristeen, johon ihastuin Lontoossa viime talvena. Hieman kiemuroita ja hahtuvalankaa ja saa kelvata. 

Ja koska olen erittäin laiska, en viitsi raahautua kauppaan ostamaan kirjekuoria. Niitä ei tietenkään ole tarpeeksi kaapissa. Joten pyydän anteeksi jo etukäteen niiltä sukulaisilta ja tuttavilta, joiden mielestä ei ole kovin hupaisa idea kääriä kortteja Hesariin.

Musta tämä toimi ihan kivasti =) Tosin jos olisin ajoissa miettinyt tätä, pienellä viitseliäisyydellä olisin valinnut ne mukavat kuvat ja sarjis-sivut useamman päivän ajalta, ettei kenellekään olisi tullut ikäviä talousuutisia. Mutta aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. Vai miten se meni?